keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Hiljaiseloa


Uusi viikko pyörähti käyntiin kauniin aurinkoisessa säässä ja lintujen laulellessa keväisiä sointujaan. Itse olen tällä hetkellä sairauslomalla minua 15 vuotta vaivanneen sairauden pahenemisen myötä, eikä tänne bloginkaan puolelle ole nuutuneen olon myötä tullut päivitettyä kuulumisia. Bloggaaminen on kuitenkin aina tuonut mukanaan hirmuisesti hyvää mieltä ja positiivista energiaa, joten tämän harrastuksen parissa olisi niinä heikoimpinakin hetkinä hyvä hieman puuhastella. 

En ole sairaudestani tänne aiemmin kirjoitellut, sillä tarkoitukseni on aina ollut pitää tämä hyvän mielen blogina. Sairauteni ei näy ulkoapäin, mikä aika ajoin saattaa hämmentää ihmisiä ympärilläni. Kyseessä on kuitenkin viheliäinen, elämää rajoittava vaiva, josta tulen luultavammin kärsimään lopun elämääni. Menneeseen 15 vuoteen on kuulunut niin ylä- kuin alamäkiäkin, joiden myötä olen oppinut näkemään metsän puilta ja löytämään elämästä ne hyvät ja kauniit puolet, ja tietoisesti pyrkinyt olla keskittymättä kurjiin asioihin. Kuljetun matkan tuloksena aimo annos elämänviisautta, positiivinen elämänasenne ja syvä kiitollisuuden tunne. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen elämästä, perheestäni, lapsestani ja terveydestä. Vaikka minulla on tämä taakka kannettavanani, on monella asiat paljon huonommin. 

Tällaista tänään. Hieman yleistä syvällisempää settiä, mutta joskus näinkin! :)

Voikaa hyvin ja nauttikaa auringosta!   


6 kommenttia:

  1. Jaksamisia! <3 Itselläkin sairastelu vasta aukaisi kunnolla silmät. Yrittää enemmän nähdä niitä elämän kauniita puolia ja huomata arjen pieniä iloja.

    VastaaPoista
  2. Koetahan jaksella. Vasta sairaus pysäyttää miettimään kuinka turhista sitä huolehtiikaan, kun ei ole muuta. Varsinkin jos on kyse lapsen sairaudesta, silloin sen edessä on voimaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle ihanainen! <3 Toivottavasti oma lapsi ei koskaan sairastu vakavasti. Se olisi maailman kamalin asia. Ottaisin mieluummin sitten itse kaikki maailman sairaudet, kunhan A:n ei ikinä tarvitsisi kokea mitään sellaista.

      Poista